Kysymyksiä kuntavaaliehdokkaille

Näillä kysymyksillä haastamme Espoon kuntavaaliehdokkaat keskustelemaan lapsiystävällisestä Espoosta ja erityisesti lapsiystävällisestä Matinkylän, Olarin ja Suurpellon alueesta. Kysymykset on koostettu kysymällä lapsiperheiden tarpeista MLL Etelä-Espoon paikallisyhdistyksen jäseniltä ja facebook-seuraajilta, lasten kanssa Espoossa työskenteleviltä ammattilaisilta, sekä alueella toimivilta järjestöiltä.









1. Miten takaamme varhaiskasvatukseen riittävät resurssit?

Varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee monin paikoin uupumusta, kun henkilöstömitoituksia suhteessa ryhmäkokoihin optimoidaan kustannuksia minimoiden, huomioimatta ryhmäjakojen ja työvuorojen vaikutusta siihen, kuinka monta lasta hoitajalla on tosiasiallisesti vastuullaan. Miten takaamme riittävät resurssit, jotta päiväkodeissa pystytään tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta? Miten ehkäisemme henkilöstön uupumuksesta aiheutuvia sairaslomia ja alanvaihtoja?

Aiheesta myös esim. HS mielipide 6.11.2020 “Päivähoidon henkilöstömitoitus ei vastaa todellisuutta” ja 18.12.2020 "Laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoaminen on järkevää talouspolitiikkaa









2. Miten takaamme oppilashuollon riittävät resurssit?

Koulupsykologeja ei ole Espoossa riittävästi koulujen tarpeisiin. Seurauksena esim. nepsy-diagnoosit viivästyvät, kun koulut eivät välttämättä pysty tukemaan perheitä ongelman tunnistamisessa eikä tutkimuksiin ohjaamisessa. Kun lapsia ei diagnosoida, he eivät saa tarvitsemaansa apua (kuten keskittymisen mahdollistavaa lääkitystä), jonka turvin pystyisivät menestymään koulussa. Myös luokkatoverit saattavat kärsiä tilanteesta. 

Lisäksi esim. varhainen puuttuminen nuorten mielenterveysongelmiin vaatisi oppilashuollon riittävää resursointia. Nuorten hoito sujuu parhaiten, kun se on tarjolla tutussa, helpossa paikassa. Mitä lievempinä oireita lähdetään hoitamaan, sitä halvemmalla se onnistuu.

Varhaisen tuen tärkeyttä ja kustannusvaikutuksia on yhdestä (ei suoraan oppilashuoltoon liittyvästä) näkökulmasta tarkasteltu esim. YLE:n artikkelissa 14.2. "Raskaus sai Elinan jättämään huumeet: kun tuki kotiin lopetettiin, seurasi romahdus – laskimme, kuinka kalliiksi se tuli

Oppilashuollon merkitystä on avattu esim. Länsiväylä mielipide 17.10.2020 “Oppilashuollon pysyttävä lähellä lapsia ja opettajia” 

Koronavuoden vaikutuksia mm. nuorten mielenterveysongelmiin sivutaan MLL:n lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportissa

Nuorten mielenterveys- ja neuropsykiatristen ongelmien vaikutusta lastensuojeluun on kuvattu esim. YLE 5.3. "Lastensuojelun työntekijä joutui puukotetuksi töissä – vaihtoi alaa, kun työ oli jatkuvaa kriisinhallintaa"







3. Miten takaamme iltapäivätoimintaan riittävät avustajaresurssit?

Iltapäivätoiminnassa yhdellä ohjaajalla on vastuullaan 15-18 lapsen ryhmä, jossa yksi erityislapsi vie kahden lapsen paikan. Kaupunki ei myönnä avustajia esim. lasten aggressiivisen käytöksen perusteella, vaikka se on joskus todellinen työturvallisuusriski, ja pahimmillaan riski myös muille toiminnassa oleville lapsille. Avustajan voi saada vain kehitys-, liikunta- tai aistivamman perusteella, ja näitäkin avustajia myönnetään korkeintaan yksi per yksikkö. Esim. Päivänkehrän ja Komeetan koulujen ollessa hallinnollisesti samaa yksikköä, Komeetan kouluun myönnetty avustaja estää saamasta Päivänkehrään rahoitusta avustajalle, vaikka siellä olevan lapsen kohdalla avustajan myöntämisen kriteerit täyttyisivätkin. Päivänkehrän koulu on iso koulu, jossa muutaman vuoden välein aloittaa erityisluokka pienryhmäopetuksessa, jonka tarpeita ei iltapäivätoiminnassa käytännössä pystytä huomioimaan.

Perusopetuslaki asettaa iltapäivätoiminnan tavoitteeksi kodin ja koulun kasvatustyön tukemisen.Toiminnan tulee lain mukaan edistää lasten hyvinvointia, ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä osallisuutta. Lisäksi sen tulee tarjota monipuoliset mahdollisuudet osallistua ohjattuun ja virkistävään toimintaan sekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä. Hyvin organisoitu iltapäivätoiminta vastaa näihin tarpeisiin ja toimii ennaltaehkäisevänä palveluna, mutta se on mahdollista vain kun ryhmissä on lasten tarpeisiin nähden riittävästi avustajia.

Aiheesta myös Länsiväylä mielipide 7.2. "Iltapäivätoimintaan panostaminen edistää lasten ja perheiden hyvinvointia

Varhaisen tuen tärkeyttä ja kustannusvaikutuksia on yhdestä (ei iltapäivätoimintaan liittyvästä) näkökulmasta tarkasteltu esim. YLE:n artikkelissa 14.2. "Raskaus sai Elinan jättämään huumeet: kun tuki kotiin lopetettiin, seurasi romahdus – laskimme, kuinka kalliiksi se tuli

Lisätietoja iltapäivätoiminnasta tarvittaessa MLL Etelä-Espoon paikallisyhdistys mll.etelaespoo@gmail.com  









4. Mitä Espoon tulisi tarjota 2.-luokkalaisten iltapäiviin?

Edit: maaliskuun alussa Espoon linjaus on muuttunut, ja 2.-luokkalaisten iltapäivätoiminta on ilmeisesti ensi syksynä turvattu. Yleisellä tasolla tämä aihe on silti edelleen tärkeä, koska sama säästökohde saattaa nousta pöydälle jo ensi syksyn budjettineuvotteluiden yhteydessä. Aihetta voi pohtia myös esim. vuorotyöläisten näkökulmasta, joille aamu- ja iltahoito olisi myös tärkeää.

Kaupunki on ilmoittanut, että ensi syksynä 2.-luokkalaisten pääsyä koulujen lakisääteiseen iltapäivätoimintaan tullaan rajaamaan. Lasten koulupäivät ovat lyhyitä, ja iso osa 2. luokan oppilaista ei haluaisi viettää iltapäiviä yksin kotona. Tämä näkyy mm. MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa.

Iltapäivätoiminnan rahoittamisessa asiakasmaksut ovat merkittävässä osassa, mistä syystä siitä saatavat säästöt jäävät pieniksi verrattuna siihen, millaiset vaikutukset toiminnan rajaamisella on lapsille. Koulujen tilat eivät mahdollista niin suurta kerhotoiminnan lisäämistä, että se voisi korvata iltapäivätoimintaa 2. luokan oppilaille. (Tilojen puutteen vuoksi iltapäivätoiminnassa ulkoillaan paljon.)

Iltapäivätoiminta, ja myös pienten koululaisten iltahoito, mahdollistaisivat erityisesti yksinhuoltajien työssäkäymistä. Iso osa lapsista on toisen luokan alkaessa vasta 7-vuotiaita. Monessa muussa länsimaassa vasta 11-12-vuotiaita pidetään riittävän kypsinä viettämään aikaa ilman aikuista.

Aiheesta myös Länsiväylä mielipide 7.2. "Iltapäivätoimintaan panostaminen edistää lasten ja perheiden hyvinvointia", 21.2. “Iltapäivätoiminta tukee vanhempien työllisyyttä” ja 30.1. “Koulujen iltapäivätoimintaa Espoossa tulee lisätä, ei vähentää”  sekä YLE 16.2. “Suomalaiset lapsiperheet tuskailevat lyhyiden koulupäivien ja pitkien loma-aikojen lastenhoitoa – Ruotsissa siihen on ratkaisu” 

Lisätietoja iltapäivätoiminnasta ja loma-ajan kerhotoiminnasta tarvittaessa MLL Etelä-Espoon paikallisyhdistys mll.etelaespoo@gmail.com  









5. Miten takaamme nuorisotilojen riittävyyden alueella?

Olarissa toimi pitkään nuorisotila, nyt sellaista ei enää ole. Suurpellossa ei ole oikein mitään teineille ja esiteineille, jotka jo liikkuvat paljon itsenäisesti. Matinkylä on kasvanut ja myös siellä tarvitaan terveelliset nuorisotilat, kun toimintaan nyt tilat tarjoava Matinkylän monitoimitalo on todettu huonokuntoiseksi. Nuorten avoimet palvelut Suur-Matinkylän alueella eivät ole nuorten määrään ja tarpeisiin nähden riittävät (vuonna 2019 alueella asui 1270 yläkouluikäistä ja 2958 alakouluikäistä). Lasten määrä alueella on kasvanut, ja nuoremmat ikäluokat ovat vanhempia suurempia, joten myös tarve nuorisotoiminnalle kasvaa koko ajan. Lisäksi Suurpellosta on pitkä matka Matinkylään, mistä syystä on kohtuutonta keskittää nuorten palvelut vain sinne.

Kaupungin oman nuorisotoiminnan lisäksi on tarvetta myös järjestöjen nuorisolle tarjoamalle toiminnalle. Tiloja tarkoitukseen ei alueella juuri ole. Matinkylässä ja Olarissa järjestöillä on ollut taloyhtiöiden kivijalkatiloja käytössä, mutta isojen remonttien myötä niiden vuokrat nousevat tai niitä muutetaan asunnoiksi. Miten huomioidaan että Espoosta löytyy jatkossakin toimitiloja myös alueellisille nuorisotoimijoille kohtuulliseen hintaan?

Ks. myös Länsiväylä 29.5.2020 “Matinkylän lukiohanke supistumassa – nuorisotila ja liikuntahalli saamassa punakynää” 8.6.2020 “Matinkylän uusi lukio saamassa sittenkin ison liikuntahallin – nuorisotilojen kohtalo yhä auki” 









6. Miten vähävaraisten lasten harrastusmahdollisuuksia pitäisi tukea?

Monilla vähävaraisilla perheillä ei ole varaa maksaa lasten harrastuksista, tai harrastuksiin käytettävissä olevaa rahaa on hyvin vähän. Miten Espoon tulisi tukea jatkossa vähävaraisten lasten harrastusmahdollisuuksia?









7. Miten parannamme liikenneturvallisuutta koulujen ja päiväkotien läheisyydessä?

Liikenneturvallisuus on ollut pitkään huono esim. Tähtiniityn eli nykyisen Kuitinmäen alakoulun luona. Suurpellossa Opinmäen koulun ja päiväkodin ympäristössä koetaan turvattomuutta liikennejärjestelyistä, jotka ovat haasteelliset mm. rakennustyömaiden vuoksi. Lisäksi alakoulun isoimpien oppilaiden siirryttyä Opinmäestä Olarinniityntielle Olarin yläkoulun yhteyteen, myös tuon koulun lähellä liikenneturvallisuus on alkanut huolettaa perheitä. Vastaavia esimerkkejä lienee useampia ympäri Espoota. Suurpelto on tänä talvena ollut tapetilla, koska siellä tilanne on uusi.

Näemme hyvänä, että alueemme koulut ovat asutuksen keskellä ja lähellä kotejamme, mikä mahdollistaa lasten itsenäistä liikkumista. Koulujen ympäristöissä ruuhkapiikkejä pahentaa saattoliikenne erityisesti aamuisin, ja kokemus koulumatkan turvattomuudesta voi lisätä saattoliikennettä entisestään. Mitä keinoja rakennetussa kaupunkiympäristössä on käytettävissä koulu- ja päiväkotiympäristöjen jalankulkuliikenteen turvaamiseksi? Miten saattoliikenteen aiheuttamat ruuhkahuiput olisivat vältettävissä?

Ks. esim Yle 20.11.2020 ”Keskellä Espoota on niin sekavat liikennejärjestelyt, että vanhemmat pelkäävät kouluun pyrkivien lasten puolesta – muutosten tiellä ovat riitelevät asukkaat” ja HS 1.12.2020 “Sata lasta, kaksi parkkipaikkaa: Päiväkodin liikennejärjestelyt raastavat vanhempien hermoja Espoon Suurpellossa” 









8. Miten rakennamme yhteiskunnan, jossa jokainen lapsi ja nuori saa tarvittaessa apua?

Vuoden mittaan on uutisoitu nuorten tekemistä ja nuoriin kohdistuneista väkivallan teoista. Myös Espoossa nuoria on pahoinpidelty julkisilla paikoilla.

Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi on tehty paljon hyvää työtä, mutta edelleen osa lapsista joutuu vuosia käymään koulua, jossa heitä päivittäin nälvitään, pilkataan, nöyryytetään ja heille tehdään kiusaa.

Huostaanottojen määrä Suomessa on kasvanut. Sen lisäksi että perheille on oltava palveluita, jotka ehkäisevät ongelmien kärjistymistä, tarvitaan myös rakenteita jotka auttavat heitä löytämään tarvitsemansa palvelut.

Miten rakennamme Espoota, jossa jokainen lapsi ja nuori saisi kokea olevansa arvokas, ja voisi luottaa saavansa apua silloin kun sitä tarvitsee?

Nuorten väkivaltaisuudesta esim. YLE 18.2. “Väkivaltaisia nuoria hoitava lääkäri Tero Hallikainen: "Monen hoitoon päätyvän oireilu on alkanut jo tarhaiässä"” 

Nuorisoväkivallasta Espoossa esim. Länsiväylä 17.2. “Poliisi tutkii kahta nuorten pahoinpitelyepäilyä Espoossa – Leppävaaran tapauksessa epäiltynä viisi tyttöä” 

 ja HS 10.2.2020 “Välinpitämätön väkivalta riistäytyi käsistä: Alle 15-vuotiaiden tekemät pahoinpitelyt rajussa kasvussa Espoossa ja Kauniaisissa

Kiusaamisesta esim. Kirkko ja Kaupunki 2.12.2020 “Espoolaistyttö tumppasi tupakkaa ihoonsa, koska hän ei enää kestänyt koulukiusaamista: ”Minua on pilkattu koko ajan”” sekä HS 28.2. “Tappava ystävyys” 

Huostaanotoista esim. MTV 17.2. “Etelä-Suomessa lastensuojelun kantelumäärä kaksinkertaistui kahdessa vuodessa: "Alkaa kulminoitua tietynlainen hätä"” 









9. Miten Espoo voisi kehittää yhteistyötä järjestöjen kanssa?

Lapsilla on alueella monenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta niiden löytäminen voi olla perheille vaikeaa, kun toimijoita on monia. Miten kaupunki voisi tiivistää yhteistyötä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa, jotta palveluista löytäisi paremmin tietoa?

Miten kaupunki voisi olla järjestöjen tukena tilojen löytämisessä ja kustannuksissa, jotta järjestöt pystyisivät paremmin vastaamaan alueen tarpeisiin avoimella toiminnalla? Erityisesti Suurpellossa on tarve tilalle, jota järjestöt voisivat käyttää. Ylipäätään koko alueella on järjestöille todella vähän muita tiloja kuin koulujen liikuntasalit, mitä voisi käyttää lasten harrastuksiin.

Järjestöjen toimintaan kohdennetut avustukset ovat myös keskeisessä roolissa avointen palveluiden mahdollistamisessa.

Lisätietoja järjestöjen tilatarpeista esim. Suurpeltoseura info@suurpeltoseura.fi









10. Miten puistoruokailut Espoon asukaspuistoissa saataisiin taas alkamaan?

Helsingin kaupunki on tarjonnut kesäaikaan lounaita leikkipuistoissaan 40-luvulta alkaen. Espoossakin puistoruokailu on ollut käytössä, mutta se lopetettiin vuonna 2009. Puistoruokailujen palauttaminen tavalla tai toisella asukaspuistojen kesäohjelmaan olisi tarpeellista. Koululaisten kesälomat ovat pitkät, ja perheiden voi olla vaikeaa saada lapsille lämmintä ruokaa joka päivä joko vanhempien työaikataulujen tai perheen vähävaraisuuden vuoksi. Siksi mahdollisuus puistoruokailuun edistäisi lasten hyvinvointia myös Matinkylän ja Olarin alueella.

Ks. myös Veronika Honkasalon kuvaus puistoruokailusta Helsingissä

sekä HS 24.6.2020 “STM:n työryhmä: Koronaepidemia lisäsi lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja syrjäytymistä” 









11. Miten lapsia ja nuoria voitaisiin kuulla enemmän ja heihin kohdistuvien vaikutusten arviointi saada paremmin osaksi päätöksentekoa?

Millä tavalla Espoossa hiljattain julkaistun Kuulemisesta kumppanuuteen –osallisuusmallin kuvaamat toimintatavat konkretisoituisivat sanoista teoiksi? Miten edistäisitte tämän Espoon uuden osallisuusmallin toteutumista lasten ja nuorten sekä perheiden osallisuuden lisäämisessä? 

Miten huolehditaan, että lapsivaikutusten arviointi saadaan vaikuttavaksi osaksi kaupungin päätöksentekoa?

Espoon osallisuusmalli löytyy osoitteesta: https://www.espoo.fi/osallistuvaespoo









12. Mikä on tärkein perheisiin liittyvä asia, jota haluat Espoossa edistää, ja millä tavalla aiot sitä viedä eteenpäin?









13. Miten taataan lapsiperheiden palveluille riittävä rahoitus?

Kuntavaalien yhteydessä kaikki ovat lapsiperheiden ystäviä. Usein valtuustotyössä päädytään kuitenkin sopimaan säästöistä. Kasvavassa kaupungissa menojen pienentäminen tarkoittaa yleensä palveluiden heikkenemistä, ja kun leikkauslistoja vuodesta toiseen priorisoidaan, herkästi ne toteutuvat leikkaukset kohdistuvat vuodesta toiseen samoihin palveluihin joita ei pidetä yhtä välttämättöminä kuin jotain muuta, mutta jotka voisivat ehkäistä kalliimpia ongelmia.

Viime syksynä Espoossa on hyväksytty taloudellisesti kestävä Espoo - tuottavuus ja sopeutusohjelma (TAKE). Ohjelman tavoitteena on käyttötalouden tasapainottaminen 147 milj. eurolla vuoden 2025 loppuun mennessä sekä investointitason laskeminen 10%. Pelkästään sivistystoimesta haetaan 43,3 miljoonan euron säästöjä tulevien 5 vuoden aikana. Miten näiden taloudellisten vaatimusten keskellä huolehditaan, että lapsille suunnatut palvelut täyttävät sen tarpeen, johon ne on tarkoitettu?

Ks. esim. HS 17.2. “Espoo aikoo yllättäen säästää kouluista, vaikka viime vuonna rahaa jäi käyttämättä 27 miljoonaa”  HS 3.2. "Espoon miljoonien koulusäästöt uhkaavat kasvattaa ryhmäkokoja – Poliitikot pitävät ajankohtaa vääränä lapsiin kohdistuville leikkauksille"